Kansikuvat

 Vielä vuosi sitten olin erittäin arka näyttämään kenellekkään piirustuksiani. Nämä lehden kansikuviksi tulleet piirustukset olivat omanlaiseni yritys nostaa kissa jalustalle ja uskaltaa piirtää jotain näkyville. Niin että ihmiset myös näkevät ne. Huhhuh, että silloin jännitin hirveästi. En tiennyt miten päin olisin, oliko positiivinen vai negatiivinen palaute parempi kun molemmat saivat jännityksen tiivistymään niin  rajuksi, ettei tiennyt miten päin olisi kun näytin kansikuvia ensimmäistä kertaa ihmisille. Vuodessa on menty hurjasti eteenpäin. Ujostelen vieläkin jännittämiseen asti kun ihmiset näkevät piirustuksiani, mutta onneksi olen kuitenkin tästä jo jonkin verran päässyt eteenpäin. En ainakaan juokse enää minnekään karkuun kun en tiedä miten päin olisin. :D Nämä olivat myös ensimmäisiä kokonaisia Pro Marker tusseilla piirtämiäni piirustuksia. jonka jälkeen olenkin siirtynyt kokonaan niiden pariin koska rakastuin yksinkertaisen täydellisesti niiden kirkkaaseen ja tasaiseen värityspintaan. (no tasaiseen ja tasaiseen omassa tapauksessani. vielä olisi paljon opeteltavaa miten saada täysin tasaista pintaa laajoille pinta-aloille. 

Mielikuvakoukerot paperille.

Mikä saa selviytymään päivästä toiseen? Mielikuvat. Kun saa sulkea silmänsä ja sukeltaa rajattomaan mielikuvituksen maailmaan, jossa kaikki voi olla todellista. Hetki jolloin tuska jota tuntee, katoaa ja hetken kaikki voi olla hyvin. Hetken maa on puhdas, ilma raikas, on keveä askeltaa ja aurinko lämmittää sielua. Kun suljen silmäni mikään ei ole voittamattomissa, kaiken voi saavuttaa. Mutta entä sitten kun avaan silmäni? Pelko ottaa vallan, ruumis tuntuu vajoaman maahan raskaudestaan. Aivan kun alitajuntaani valtaisi kaikki maailman tuska, jota ei voi muuttaa. Voit vain elää mukana ja katsoa minne matka jatkuu. Silmiäni verestää kaikesta mitä se näkee ja kuulee. Mielikuvissani kuljen läpi erilaisten elämien, avaan kirjoista uusia ennenlukemattomia sivuja ja olen valmis tulevaan. 

Hetken saadessani matkata vapaana omissa mielikuvissani, saan voimaa tosielämää varten. En tiedä miksi sitä on aina ollut niin vaikea "hallita", mutta piirtäessäni tuntuu kuin keräisin kauan kadoksissa olleita voimiani takaisin. Sitä tämä piirustuskin on, oman itseni eheyttämistä. Onnen etsimistä. Sitä varmaan moni muukin elämässä etsii. Omaa onneaan. 

Linnut

Tehdessäni vielä siivoushommia, kävin työajalla vessassa, jossa oli puinen katto. Vaikka en viettänytkään aikaani sen enempää vessassa, huomiooni kiinnittyi ylläoleva kuvio, joka herätti mielenkiintoni piirtää kuvio omallatavallani paperille. Jotenkin aina kuviota katsellessani en voinut estää itseäni näkemästä siinä kahta pitkänokkaista lintua ja mieleni teki piirtää ne paperille. Yllättävää kyllä kuvaan tuli taas kerran vähän muutakin mukaan. Kaverini väittää että tässä oli jo jotain ainesta illuminati kuvalle, mutta pyh sanon minä. Silmä keskellä lintuja tuli puhtaasti ajateltuna alkuperäisestä kuvasta, eikö siinä selvästi ole yksi iso silmä keskellä kaikkea? Sitten mukaan tuli vähän kissoja, lapsellisen värikäs avaruusalus ja vihreähiuksinen tyttö kuvastamaan sen hetkistä väsymystilaani.. Piirustuksen tekemiseen meni viikko, mutta nautin joka hetkestä. 

Hevosaiheisen piirustuksen rustailua

Olen piirtämässä tuttuni tytölle hevosaiheista piirustusta. Ei mikään yllätys, että hevosien piirtäminen on aina ollut jotenkin haastavaa itselle. Nyt sitten yritän piirtää niitä, jäiks. Kuvassa näkyvistä hevosista en oikein tiedä näyttääkö ne nyt edes hevosille, mutta mikäs siinä, mielikuvitushevosia jos ei muuta sitten.

On ollut mukavaa viimeiset päivät kun on ollut aikaa paneutua kunnolla piirtämiseen. Musiikin soidessa taustalla on ollut mitä mielenkiintoisempia hetkiä kun on saanut piirtää musiikin inspiroimana uudenlaista aihetta paperille, ja katsoa mitä sieltä tällä kertaa oikein tulee. Viime aikoina itseäni on kiehtonut hirveästi piirtää ja yhdistellä erilaisia sääelementtejä piirustuksiin mukaan. Avaruutta, aurinkoa jnejne. Mukaanlukien kukkaan tulleita ihme hahmoja. Vasen tausta on vielä aivan hämärän peitossa, mitä sinne aion laittaa. Se selkenee sitten ajallaan. 

Minusta on kiehtovaa, miten alussa valkoisena hohtava tyhjä paperi saakin yhtäkkiä uuden ilmeen. Kuinka tyhjästä syntyy jotain uutta, jotain, mitä tässä maailmassa ei ole, mutta mielikuvissa kuviot ja sen tuomat illuusiot matkustavat matkassani tiiviisti mukana. Saadessani sen paperille, se ei olekaan enää mielikuvaa, se on oikea kuva paperilla. 

Joka tapauksessa, tänään on ollut muutenkin mukava päivä. Sain meinaan ostettua viimeinkin paljon uusia Pro Marker tusseja täkäläisestä askarteluliikkeestä. Niiden siivisttämänä saatankin tästä pistää kahvin porisemaan, katsoa hetken ulkona kirkkaana paistavaa aurinkoa, ja kun ensimmäinen hörppäys tuoretta mustaa kahvia saapuu huulilleni, kynä kädessäni saattaa alkaa raapustamaan taas uusia kuvioita paperille.

Olen jo kauan aikaa halunnut tehdä omat kotisivut, mutta koska teknilliset taidot eivät tällä hetkellä ole riittäviä tekemään niitä ihka aitoja kunnon kotisivuja, ajattelin alkaa kasaamaan tänne omaa blogia piirustuksistani ja ideoista mitä mieleen tulee ja joita ehkä joskus myöhemmin toteutan.
Olen aina ollut kiinnostunut piirtämisestä. Siitä miten yksi kynällä aikaansaama viiva voi tuottaa kuvia paperille, joita mieli ja ajatukset ovat täynnä. Juuri niitä kuvia, joita en osaa pukea sanoiksi, jotka ovat mielessä, mutta puheen ulottumattomissa. Ehkä itsellenikin aukeaa aivan uusi maailma, kun yritän saada kuvattua kirjoituksella ajatuksia ja kuvia päästäni, joita raapustan muuten melkein pakon sanelemana paperille. Piirustustyylini on tällähetkellä aikamoinen sekamelska naivia tyyliä ja vahvoja värejä. Mielikuvituksen tuottamia koukeroita ja mielikuvia. Kuvia, joissa mieleni lepää ja rauhoittuu kaiken ulkopuolisen kaaoksen keskellä. Mitä olisinkaan, jos en saisi purettua oloani paperille.

Näihin mietteisiin on hyvä lopettaa avauspuheeni, selitykseni itselle miksi oikein piirrän niin intohimoisesti. Miten jostakin asiasta voikaan nauttia niin paljon kuin piirtämisestä. Kevätsateen ropistellessa ikkunaa vasten, otan kynän ja paperia esille, ja mietin, mitä seuraavaksi piirrän.